Jyrki Pellinen

Dostojevskin suomalainen sihteeri (2004) on uudenlaista Pellistä, ja jotakin täysin uutta kirjallisuudessa, syvä ja leikkivä teos, jonka kolme tekstiä valaisevat kolmea suurta teemaa: rakkautta (Runoilijan rakkaus), yhteiskuntaa (Haudatut maatilat), kieltä (nimiteksti). Lukija saa lampukseen runoilijan nopean mielen – ja huomaa katsovansa suoraan kollektiiviseen alitajuntaamme. “Auto oli sininen ja ajoi ajatuksen punaisena”.

Lataa PDF | Tilaa kirja

143 sivua
135 x 200 mm
Kansi Pekka Kaikkonen
Kannen maalaus Jyrki Pellinen
Ilmestymisvuosi 2004
ISBN 952-5439-81-X

Tekstinäyte

Taivaan pimetessä alkoi joki hoitaa väreilevää tehtävää. Kaikki sillat ja rakennukset jotka alkoivat väreillä sen pinnassa hoitivat konemaisesti yhtäältä kirkon tornin pimentymisen syystä johtuvaa tehtävää, se oli epäkohta. Kulkijoita oli aina harvassa, ja vähitellen he kulkivat sormia karistellen hekin pois. Jokainen vei mielessään tuota jokailtaista luonnonnäytelmää kun joki karisti syövereihinsä pirstaloituneiden pimeiden tornien tuhkaa. Ja lopulta nielaisi sen vesi. Laineet hyppelivät, tuli kuu. Kuu ja laineet kuin kaksitahtiset sammakot, oli lapsilla halu sanoa.

Nyt oli jäljellä tämän toisen lapun tyhjä talo.

Mason luki osoitetta. Don Leavy mittasi autoa ja tarkoitti jotain.

Arvosteluja

Eeva Saesmaa: Kielen ja ajatuksen tottelemattomuutta (Kiiltomato, 3.11.2004)
Janna Kantola: Fast forward, Jyrki Pellisen paluu (Helsingin Sanomat, 27.12.2004)

Teoksesta sanottua

“…kuin Ahmatovaa pikakelauksena taaksepäin.” Janna Kantola, Helsingin Sanomat

“Postmodernin valtaus (…) tapahtuu (…) Pelliselle sopivalla ja luontevalla tavalla, ihme jo sinänsä.” Harry Forsblom Uutispäivä Demarissa