Remora

V. S. Luoma-aho

V. S. Luoma-ahon toinen runokokoelma kuljettaa maailmaan, jollainen se voisi olla, mikäli ihmiset myöntyisivät kyvylleen assosioida: kaunis, häiritsevä, kaunis. Luoma-aho jatkaa ensimmäisestä kokoelmastaan tutulla tyylillä ja tekee viiltävän täsmällisin lausein kaivauksia irrationaalisen, häpeän ja huumorin yhteiselle alueelle. Ja paljastaa jotain, mutta mitä, ja kenestä?

Lataa PDF | Tilaa kirja

74 sivua
148 x 210 mm
Kannen kuva Ashkan Honarvar, Faces
Ulkoasu Marko Niemi
Ilmestymisvuosi 2011
Kirjastoluokka 82.2
ISBN 978-952-5954-03-6
ISBN 978-952-5954-11-1 (PDF)

Tekstinäyte

Tuohan on tosi hyvä allegoria. Mitä ‘koira’ on jos sen tavaa sivuttain? Mitä kauheuksia sen neljännessä ulottuvuudessa piilee? Tuohan on tosi hyvä allergia. Adam on sivuttain tesserakti. Kaikki on scifin jälkeen erilaista, jopa realistinen proosa ja huonot mielipidekirjoitukset. Jos haluaa koukkukäden, pitää ensin suorittaa kastraatio. Kaikki on seksin jälkeen erilaista. Ivaa toisilta planeetoilta. Hyväkin taide kaivaa ahdistuneen neurootikon päästä esiin vain hirviöitä, aivan kuten kama.

Arvosteluja

Hannu Waarala: Kolme tapaa lähestyä olemisen kysymystä (Keskisuomalainen, 31.3.2011)
Hannu Waarala: Tuntosarvia joka suuntaan (Keski-Suomen Viikko, 14.4.2011)
Marianna Kurtto: Kovin nokkela kalaksi (Parnasso 3/2011, 19.6.2011)
Miikka Laihinen: Sattumanvaraisia hermafrodiitteja (Turun Sanomat, 31.8.2011)
Tomi Sirviö: Metarunoutta (Kaltio, 3/2011)

Muualla verkossa:

Luutii: Itsetarkoituksellista huolimattomuutta Luoma-ahon Ruumiista (7.12.2009)

Kokoelman kirjoittamisesta

“Jotta voisin kirjoittaa Remorasta, pitää minun ensin kirjoittaa Ruumiista ja sen taustoista. Esikoiseni oli alkujaan tarkoitus olla pelkästään runoblogini osasina verkossa, sillä en tuolloin uskonut runokokoelmiin, en ymmärtänyt niiden tarkoitusta. Miksi juuri ne runot? Miksi jokin kokoava rakenne ja proosan puolelta haisteltu draaman kaari? Miksei 400-sivuista kokoelmallista yksilöllisiä runoja, jotka eivät liity mitenkään toisiinsa ja joiden tyyli vaihtelee mielivaltaisesti? Miksi kustantamot (vai runoilijat itse?) pakottivat kokoelman toisensa perään 50–90 sivun kokoon?”

Lue lisää »

FacebookTwitterMySpaceDeliciousShare