Miten tulin kirjoittaneeksi Sanakirjan?
Henriikka Tavi
Todennäköisesti Leevi Lehdon toistuvien provokatiivisten puheenvuorojen ja Cia Rinteen monikielisten runojen innoittamana aloin vuoden 2006 paikkeilla pohtia runouden suhdetta kieleen ja tarkemmin ottaen oman kirjoittamiseni suhdetta äidinkieleeni suomeen.
Monet nykyrunoilijoista kirjoittavat suomen lisäksi myös englanniksi. Osaisinko minäkin kirjoittaa jollakin muulla kielellä kuin suomeksi? Tai, minkä takia kirjoitan runoutta vain sillä kielellä, jota todella hallitsen?
Olen siinä mielessä “perinteinen” kirjoittaja, että kirjoittamiseni tähtää tunnistettavuuteen. Etsin kielellistä vastinetta vielä sanallistamattomille, silti jaettavissa oleville kokemuksille. Lähden lähes aina liikkeelle omastani, siitä minkä tunnen. Sanakirjan lähtökohtana on kieltä opettelemalla opetelleen henkilön kokemus kielestä. Jos tästä näkökulmasta esimerkiksi sana “she” olisi verbi, sen preesens voisi olla “shawl” ja imperfekti “shell”.
Sanakirja on suomenkielinen monikielinen kirja. Sen monikielisyys on paikallista monikielisyyttä, maailmani monikielisyyttä.
Käänsin vuonna 2008 Schilleriä suomeksi. Käännöstyön ohessa aloin poimia sanakirjoista ja niiden marginaaleista sanoja, jotka tuntuivat harvinaisilta, suojelemisen arvoisilta. Lauri Hirvensalon Saksa-suomi-suursanakirjasta löytyi ensimmäinen varsinainen sanakirjaruno: määritelmä saksan verbille “Scwärmen”, joka päätyi hyvin minimaalisesti karsittuna ja typografialla runollistettuna Sanakirjaan.
Samoihin aikoihin minulla oli tarve kirjoittaa intiimisti ja lyyrisesti. Halusin kirjoittaa luonnosta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Halusin ilmaista kaihoisia, onnentäyteisiä ja surumielisiä tunteita. Halusin kirjoittaa rakkausrunoja.
Tällöin vieraskielisen puhujan näkökulma kieleen ja sanakirjoista poimittujen määritelmien kollaasimainen yhdistely alkoivat muodostua menetelmäksi. Sanakirjakielen yleiskielinen ankaruus tarjosi minulle riittävän ulkoisen ja objektiivisen peilin, johon hönkiä huokauksiani.
Ajattelen kirjoittamiani tekstejä väreinä. Kun Esim. Esa oli iloinen sateenkaari-kirja, Sanakirja on valkoinen ja läpikuultava kirja.
