Muotoutuva idea, muotoutuva teksti – huomioita Tekstinauhojen kirjoittamisesta
Mikael Brygger & Henriikka Tavi
Runoteoksen Tekstinauhoja – In large, well-organized termite colonies syntyhistoria on samalla teoksen idean kehittymisen ja tarkentumisen historia. Kirjoittaminen on ollut tekeillä olevan teoksen tutkimista. Ymmärrys sen luonteesta on laajentunut ja tarkentunut, ja teoksen todellisuus alkanut noudattaa tiukempia sääntöjä. Seuraavassa lueteltavat säännöt ja rajoitteet ovat syntyneet puolentoista vuoden aikana – sama aika on kulunut runofragmenttien kirjoittamiseen ja muokkaamiseen. Sääntöjen luonne on analoginen luonnonlakien kanssa: ne samaan aikaan sekä rajaavat että rakentavat teoksen maailmaa.
TEOKSEN KUVAUS
1. Teos voidaan esittää installaationa, 2-ulotteisena karttana tai kirjamuodossa.
2. Kirjamuotoinen teos koostuu 142 runollisesta tekstifragmentista.
3. Jokainen tekstifragmentti on 41 merkin pituinen. Välimerkit ja sanavälit lasketaan merkeiksi.
4. Jokainen tekstifragmentti on itsenäinen runollinen kokonaisuus.
5. Tekstifragmenteista 71 on suomenkielisiä, 71 fragmenttia englanninkielisiä. Teos on kokonaisuudessaan kaksikielinen.
6. Jokaisella suomenkielisellä tekstifragmentilla on englanninkielinen vastinpari eli toinen puoli; jokaisella englanninkielisellä tekstifragmentilla on suomenkielinen vastinpari eli toinen puoli. Yhdessä nämä kaksi fragmenttia muodostavat tekstinauhan, joka on itsenäinen runollinen kokonaisuus.
7. Tekstinauhat voidaan yhdistää satunnaisella tavalla labyrintiksi. Kirjan labyrintti on vain yksi ehdotus tekstinauhojen järjestämiseksi.
8. Labyrintti on runoa generoiva kone, joka muodostaa itsenäisen runollisen kokonaisuuden.
9. Kirjan labyrintin ulkolaidat yhdistyvät toisiinsa vaaka- ja pystysuunnassa, siten että labyrintista ei ole ulospääsyä.
10. Kirjan labyrintissa voi liikkua käytäviä pitkin tai seinien läpi nauhan toiselta puolelta nauhan toiselle puolelle. Kirjan sivuilla on sivunumeroihin perustuva kompassiruusu suunnistamista varten. Kirjan voi myös lukea lineaarisesti sivunumerojärjestyksessä.
11. Kaikki tekstifragmentit ovat luontorunoutta.
12. Suomenkieliset tekstifragmentit ovat lyyristä luontorunoutta, jossa runon minä havainnoi luontoa ja heijastaa tuntojaan siihen.
13. Englanninkieliset fragmentit on poimittu englanninkielisistä luonnontieteellisistä kirjoista tai vastaavista lähteistä. Ne voivat olla suoria sitaatteja tai päällekirjoituksia.
14. Tekstinauhat on järjestetty kosmologisiksi vyöhykkeiksi. Tarkasteltuna labyrintin vasemmasta yläkulmasta eli sivulta 1 lähtien nämä vyöhykkeet ovat seuraavat (ks. kuva sivulla xvi):
- mikro: mikroskooppiset, maanalaiset asiat, geologia, maaperä, multa
- maa: maan tasaiset, hyönteiset, kukat
- metsä: puut, linnut
- taivas: avaruus sellaisena kuin se maasta näkyy, myös meri
- avaruus: myös aika, maapallo avaruudesta katsottuna
TEOKSEN JA SEN IDEAN SYNTYHISTORIA
Kuvaamme seuraavassa teoksen synnyn vaiheet kronologisessa järjestyksessä:
Helmikuu 2010
“Ariadnen” (teoksen työnimi) pohtiminen ja työstäminen alkoi ideatasolla helmikuussa 2010, jolloin saimme yhteydenoton IC-98:n Patrik Söderlundilta. Hän etsi runoilijoita kirjoittamaan tekstit kulunohjausnauhoista ja tolpista rakennettavaan labyrinttiin ja siihen perustuvaan taiteilijakirjaan:
Maaliskuu 2010
Maaliskuussa 2010 haimme Uudenmaan taidetoimikunnan Prahan residenssiä ja teimme hakemusta varten ensimmäisen luonnoksen runoteoksen kokonaisideaksi:
Tästä luonnoksesta lopulliseen teokseen jäi vaatimus kirjallisen teoksen itsenäisyydestä suhteessa installaatioon.
Kesä 2010
Teoksen kokonaiskonsepti on muuttunut kaksi kertaa. Ensimmäinen koti-ikävän ja kaukokaipuun vastakkainasetteluun perustuva konseptiluonnos vaihtui jo kesällä 2010 ajatukseen kulunohjausnauhoista olioiden väkijoukkona:
Subjektiivisuuden ja objektiivisuuden vastakkainasettelu sisältyy myös lopulliseen teosideaan, samoin pyrkimys siihen, että jokainen tekstinauhoista on itsenäinen runollinen kokonaisuus. Olioiden väkijoukko-idea sen sijaan vaihtui vielä myöhemmin syksyllä uuteen kokonaisideaan. (ks. syksy 2010)
Heinäkuu 2010, Prahan residenssi
Kulunohjausnauhan pituus ja siihen mahtuvan tekstin määrä muodostui yhdeksi tärkeimmäksi kirjoitustyötä ohjaavista rajoitteista. Aluksi tulkitsimme rajoitteen väljästi: jokaisen fragmentin tuli olla pituudeltaan 40±1 merkkiä.
HT: hi mister are joke dressing ow sing now how
MB: OK sniffy the worm overdose is what was all
HT: or apples and warm wormhole in hero war inn
MB: he didn’t get some princess to feel hip tip
HT: am prince you fool ignorant, am hill lap top
MB: go indeed and slay moreworm, go when any day
(40 merkin opettelua, Henriikka Tavin facebook-status 24.7.2010)
Syksy 2010
Tapasimme ensimmäistä kertaa Patrik Söderlundin Turun kirjamessuilla ja tapaamisessa
syntyi ajatus tekstien asettelusta neliömuotoon. Syksyn aikana myös teoksen konsepti uudistettiin vielä kerran: labyrintti olisi luontorunoutta. Nauhan toiset, suomenkieliset ja subjektiiviset puolet, olisivat lyyristä runoutta, jossa subjekti heijastaa tuntojansa luontoon ja nauhan toiset, englanninkieliset ja objektiiviset puolet leikattaisiin ja liimattaisiin luonnontieteellisistä kirjoista.
Tammi-maaliskuu 2011, Saaren kartanon residenssi
Mikael Brygger vietti vuoden 2011 tammikuusta maaliskuuhun Saaren kartanon resindenssissä Mietoisissa. Tänä aikana saimme tekstin raakaversion valmiiksi. Kirjoitimme yksittäisiä fragmentteja ja saimme valmiiksi 181 fragmenttia. Muokkasimme tekstiä installaatiota ajatellen. Editoimisen perusteena oli tässä vaiheessa vielä fragmenttien satunnainen yhdisteltävyys, niiden pelattavuus ja runogeneraattorimaisuus. Patrik vieraili Mietoisissa. Syntyi päätös julkaista teokseen kuuluva kirja yhteistyössä Poesian kanssa runous-kirjastoluokassa. Teoksen nimi olisi “Tekstinauhoja – In large well-organized termite colonies”.
Toukokuu 2011
Vaikka teoksen ideaan kuului alusta lähtien ajatus että kaksi fragmenttia muodostavat aina kokonaisuuden eli tekstinauhan, olimme käytännössä kirjoittaneet erillisiä fragmentteja. Toukokuussa 2011 aloimme etsiä fragmenteista sopivia pareja, yhdistää suomenkielisiä ja englanninkielisiä fragmentteja tekstinauhoiksi. Sopivien parien puuttuessa kirjoitimme lisää fragmentteja.
Kesäkuu 2011
Kesäkuussa 2011 muokkasimme tekstejä kirjamuotoa ajatellen. Rakensimme työhuoneen lattialle ideaalilabyrintin, jonka perusteella tekstinauhat järjestettäisiin kirjaan. Hyödynsimme jo Saaren kartanossa aluillaan ollutta tapaa jakaa fragmentit eri aihekokonaisuuksiin.
Tarkensimme jaottelua ja jaoimme lopulta labyrintin pohjakartan viiteen kosmologiseen vyöhykkeeseen. (ks. yllä oleva kuvaus, kohta 14)
Heinä- ja elokuu 2011
Todelliseksi ongelmaksi muodostui se, miten siirtää lattialle rakennettu labyrintti kirjamuotoon. Lopulta päädyimme ratkaisuun, jossa kirjan sivut ovat kuin labyrintin huoneita (huoneen sisältä katsottuna). Ongelmallisia olivat labyrintin ulkoreunat: Installaatiossa jokaisella nauhalla on kaksi puolta, ja kummallakin puolella tekstiä. Miten saada nämä ulkopuoliset nauhat mukaan labyrinttiin tuhoamatta neliöasettelua tai lisäämättä labyrinttiin sivuja?
Ratkaisuna tähän ongelmaan kirjan labyrintista tuli ulospääsemätön: labyrintti muodostuu kahdesta lieriöstä siten että labyrintin yläreuna yhtyy alareunaan ja vasen reuna oikeaan. Mahdollistaaksemme tämän jouduimme poistamaan kirjalabyrintista 10 tekstinauhaa (20 runofragmenttia). Jotta lukijan olisi mahdollista toisaalta suunnistaa labyrintissa ja toisaalta löytää nauhan toinen puoli, kirjaan lisättiin labyrintin päälle laskeutuva, paikka- ja suuntatiedot sisältävä numeroruusuke. Neliöasettelun vaati, että kaikki fragmentit muokattiin samanpituisiksi (41 merkkiä) ja fontiksi valittiin courier, jossa kaikki merkit ovat yhtä leveitä.
Elo- ja syyskuu 2011
Teimme vielä useamman perusteellisen editointikierroksen. Ensimmäisillä kierroksilla luimme teosta epälineaarisesti: suunnistimme avoimista aukoista tai siirryimme nauhan toisesta puolesta toiseen. Sitten luimme teosta alusta loppuun. Ensin kirjan “keskikohta” ei toiminut. “Keskikohtaa” korjattiin. Sitten huomasimme, että “loppu” on epämääräinen. Lisäsimme “loppuun” dramatiikkaa. Lopulta “alusta” puuttui aloitus: vaihtelimme fragmenttien paikkoja, jotta kirjan alussa jokin todella alkaisi.
LOPUKSI
Vaikka saimmekin täyden vapauden keskittyä sisältöön, yhteiskirjoittaminen vahvisti entisestään kiinnostusta idealähtöistä kirjoittamista sekä rajoitteiden ja pakotteiden käyttöä kohtaan. Jotta olisi mahdollista kirjoittaa yhdessä, täytyy ensin sopia pelisäännöistä. Kirjoittamiselle annettiin heti alussa hyvin vahvat, nimenomaan fyysiset rajoitteet: Kulunohjausnauha on tietyn pituinen ja siihen mahtuu tietty määrä tekstiä. Installaatiolabyrintti sijaitsee tilassa ja siinä voi suunnistaa. Monet taiteellisista ratkaisuista ovatkin liittyneet materiaalisiin, visuaalisiin ja tilallisiin kysymyksiin.
Tekstin kirjoittaminen on vienyt aikaa ja sisältänyt lukuisia työvaiheita: on runoiltu luonnollisesti ja lyyrisesti suomenkielisiä fragmentteja, saksittu tekstinpätkiä englanninkielisistä luonnontieteellisistä kirjoista, kirjoitettu päälle, yhdistelty fragmentteja, muokattu, heitetty roskiin ja kirjoitettu lisää. Emme ole noudattaneet selkeää työnjakoa: Kummatkin ovat tuottaneet yhtä paljon raakamateriaalia ja osallistuneet yhtä ahkerasti tekstien muokkaamiseen. Kummatkin ovat kirjoittaneet sekä suomeksi että englanniksi. Olemme työskennelleet suhteellisen usein samassa paikassa tai reaaliaikaisesti google-dokumenttien avulla. Vuorovaikutteinen kirjoittaminen on ollut omiaan lisäämään täydellisyyden tavoittelua, sillä toisen pikkutarkkuus on yhdistynyt toisen haluun painottaa kokonaisuutta ja pitkiä linjoja.
